tiistai 15. marraskuuta 2016

PRIMITIIVI-IDIOTISMI NOUSEE SIIVILLEEN

                                                              "Lööperi hallitsee maailmaa pääasiallisesti siksi, että                                                                               analyttinen ajattelu ei ole ihmiselle luontaista. Iskevä tokaisu, 
                                                   sutkaus ja joukon innostus luovat vakuuttavia mielikuvia                                                          tehokkaasti ja nopeasti, ja intuitio kertoo, että näin se asia on,                                                     kun se juuri siltä tuntuu. Kantoja asioihin syntyy helposti ja                                                         paljon."   
                                                   
                                                             Lääket. tri, psykiatrian, oikeuspsykiatrian ja unilääket.                                                                 erikoislääk., psykoterapeutti, psykiatr. vanki-sairaalan                                                                 vastaava ylilääkäri ja THL:n tutkimusprofessori (Huh!)                                                                                                                                         Hannu Lauerma teoksessa Hyvän kääntöpuoli

                                
On ihme, että tätä maailmaa ohjaa edes jonkinlainen järjellisyys. Suurelta osin ohjat ovat poliitikkojen käsissä, ja vastuullinen yhteisten asioitten hoitaminen edellyttää alati tehtäviä kompromisseja ja kärsivällistä säätämistä. Ilman viisauteen edes pyrkivää politiikkaa ihmiset taantuisivat yhä pahemmin viettiensä valtaan ja kävisivät toistensa kimppuun vieläkin hanakammin kuin nykyään maailmalla tapahtuu.  

Ja vaikka poliitikoissa on monta vikaa, sopii olla kiitollinen siitä, että heidän kusisiin töihinsä riittää vapaaehtoisia. Muuten eläisimme anarkiassa ja dystopiassa. 

Oikea luojan mieliharmi ovat sitten ne politiikkaan tunkevat alkukantaisia vastojaan  seuraavat  primitiivi-ihmiset, jotka ovat saaneet oppinsa Teboilin baarista. Näitä fundamentalisteja on jäsenenä useammassa kuin yhdessä maamme poliittisessa puolueessa, eikä heitä puutuu toden totta suurestakaan maailmasta. Heidän edustamansa primitiivisyys on viisauden laji, jonka mukaan maailma on simppeli rakennelma ja jonka mielestä ei ole vaikeita ratkaisuja, on vain olemassa säälittäviä haaveilijoita ratkaisujen tiellä.

Primitiivi-ideologit luottavat suureen suuhunsa ja käyttäytyvät kuin pottaa tutkiva grandioositeettivaiheessa oleva mukula: kattokaa, tuli iso kakka!
Primitiivi-ideologit kuvittelevat, että asiat hoituvat, jos kannetaan vastuuta vain omista tarpeista, pidetään huoli vain omista asioista ja omista kansalaisista - edellyttäen että nämä kansalaiset ovat toistensa kopioita.

On irvokasta, että tällaiset populistit voivat raakkua saman demokraattisen moniarvoisuuden ja suvaitsevuuden ansiosta, jota vastaan he hyökkäävät. Kiihkoliikehdinnät tuovat mieleen psykoottisen häiriötilan, jolle on ominaista, että piilotajuiset vietti-impulssit ja pelkotilat nousevat koloistaan ohjaamaan valveilla olevan ihmisen käytöstä. Primitiivisen ideologian kannattajat tarkoittavat täyttä totta, kun he esittävät ongelmiin sellaisia ratkaisuja, joita normaali ihminen päästää suustaan kiivastuksissaan ja ollessaan pahasti tolaltaan. 

Primitiivimenetelmien puolustajat kannattavat veristä kostoa rikollisille, äärimmilleen vietynä silpomista, ellei kuolemantuomio ehdi armahtaa sitä ennen. Ja nyt he sitten ovat äänestäneet Amerikoissa  piruuttaan tai ymmärtämättömyyttään - rabulistin maailman vaarallisimpaan virkaan. Ja tässä onkin asian pointti, ratkaisu ja ydin: ei vahingollisia johtajia olisikaan - ellei äänestäjä niitä valtaan nostaisi. Vanhastaan tiedämme, ettei vastuu ole hullun, vaan hullun kuljettajien.

Oikopäätä onneen -ajattelijat ovat keksineet ratkaisun jopa pakolaisten hätään ja tuskaan: ajetaan kaikki maasta pois! Ratkaisu on samanlainen kuin jos järkensä menettänyt lääkäri ryntäisi odotushuoneeseen, häätäisi potilaat ulos ja huutaisi, että jo lähti kuppa Töölöstä!

Primitiivi-ideologit ylpeilevät myös reippaalla kansanomaisuudellaan. Heidän kansanomaisuutensa, eli köyhän ja nurkkakuntaisen ajattelun synnyttämä meteli, on kuitenkin tyhjien tynnyrien ääntä ja poliittinen muunnos sanoisinko pieruhuumorista: mitä muikeammin pärähtää, sitä paremmat naurut. On selvää, että tällaisella moukkakulttuurilla ei ole mitään tekemistä aitosyntyisen, hengeltään rikkaan kansanomaisuuden kanssa. 

Vaikka tervehenkinen kansanomaisuus on sekin epätäydellisten ihmisten elonkehää, joskus katkeruuden sävyttämää, se on aina elänyt järjen rajoissa pitäen samalla sorretun kansan puolta. Siihen on kuulunut olennaisesti niin sanottu kiistämisen kulttuuri, jonka piirissä yhteiskunnallisesti huonompiosainen kansanosa on vaalinut vahvaa itsetuntoaan suhteessa eliittiin, itsekkäisiin herroihin ja heidän kotkotuksiinsa. Kiistämisen kulttuurin avulla on huojennettu kovan elämän, herrojenpelon ja luokkavitutuksen raskauttamaa mieltä.

Kiistämisen kulttuuri on ollut myös kansan omaa undergroundia, joka on kaukana primitiivimoukkien mölinästä. Kiistämisen kulttuuriin kuuluvat kansanihmisten satiiriset, monesti mustaa huumoria sisältävät slogaanit sekä puheenvuorot, jotka ovat stand upin esiasteita, säenikkarien pilkkalaulut, herrojen ylivaltaa nolaavat kansankaskut ja ikioma sananparsiperinne eli vastasananlaskut. Nämä palkollisväestön vastasananlaskut ovat olleet vähän tutkittuja, koska juuri hallitseva luokka on istunut kansanrunouden tutkijanpulpetissa ja ollut taipuvainen opettamaan vain ”kasvattavia” sananparsia koululaitoksen pulpetteihin istutetuille.

Olkoon aiheesta esimerkkinä vaikka omistavan luokan  ihanteita esittelevä virallinen viisaus "Työ on miehen kunnia" ja verrattakoon sitä kansan omaan vastasananlaskuun, joka kuuluu seuraavasti: "Kyllä sitä köyhänä pysyy vähemmälläkin työnteolla."

Kun nykyään kotimainen ja maailmanlaajuinen fundamentalismi, yksisilmäinen primitiiviajattelu, on saanut masentavan paljon jalansijaa, on lohdullista muistaa, että toivoa on aina pidetty yllä huumorin ja muun yhteisyyttä rakentavan luovuuden avulla. Sillä voimalla on sodittu yksioikoisuutta, alistamista ja tyhmyyttä vastaan. Ja sitähän ei totinen torvensoittaja kestä.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti