"Lööperi hallitsee maailmaa pääasiallisesti siksi, että analyttinen ajattelu ei ole ihmiselle
luontaista. Iskevä tokaisu,
sutkaus
ja joukon innostus luovat vakuuttavia mielikuvia tehokkaasti
ja nopeasti, ja intuitio kertoo, että näin se asia on, kun se juuri siltä tuntuu. Kantoja
asioihin syntyy helposti ja paljon."
Lääket. tri, psykiatrian, oikeuspsykiatrian
ja unilääket. erikoislääk., psykoterapeutti, psykiatr. vanki-sairaalan
vastaava ylilääkäri ja THL:n tutkimusprofessori
(Huh!) Hannu
Lauerma teoksessa Hyvän kääntöpuoli
On ihme, että tätä maailmaa ohjaa edes jonkinlainen
järjellisyys. Suurelta osin ohjat ovat poliitikkojen käsissä, ja vastuullinen
yhteisten asioitten hoitaminen edellyttää alati tehtäviä kompromisseja ja
kärsivällistä säätämistä. Ilman viisauteen edes pyrkivää politiikkaa ihmiset
taantuisivat yhä pahemmin viettiensä valtaan ja kävisivät toistensa kimppuun
vieläkin hanakammin kuin nykyään maailmalla tapahtuu.
Ja vaikka poliitikoissa on monta vikaa, sopii
olla kiitollinen siitä, että heidän kusisiin töihinsä riittää vapaaehtoisia.
Muuten eläisimme anarkiassa ja dystopiassa.
Oikea luojan mieliharmi ovat sitten ne
politiikkaan tunkevat alkukantaisia vastojaan seuraavat primitiivi-ihmiset, jotka ovat saaneet oppinsa
Teboilin baarista. Näitä fundamentalisteja on jäsenenä useammassa kuin yhdessä
maamme poliittisessa puolueessa, eikä heitä puutuu toden totta suurestakaan
maailmasta. Heidän edustamansa primitiivisyys on viisauden laji, jonka mukaan
maailma on simppeli rakennelma ja jonka mielestä ei ole vaikeita ratkaisuja, on
vain olemassa säälittäviä haaveilijoita ratkaisujen tiellä.
Primitiivi-ideologit luottavat suureen
suuhunsa ja käyttäytyvät kuin pottaa tutkiva grandioositeettivaiheessa oleva
mukula: kattokaa, tuli iso kakka!
Primitiivi-ideologit kuvittelevat, että
asiat hoituvat, jos kannetaan vastuuta vain omista tarpeista, pidetään huoli
vain omista asioista ja omista kansalaisista - edellyttäen että nämä
kansalaiset ovat toistensa kopioita.
On irvokasta, että tällaiset populistit voivat raakkua saman demokraattisen
moniarvoisuuden ja suvaitsevuuden ansiosta, jota vastaan he hyökkäävät. Kiihkoliikehdinnät
tuovat mieleen psykoottisen häiriötilan, jolle on ominaista, että piilotajuiset
vietti-impulssit ja pelkotilat nousevat koloistaan ohjaamaan valveilla olevan
ihmisen käytöstä. Primitiivisen ideologian kannattajat tarkoittavat täyttä totta,
kun he esittävät ongelmiin sellaisia ratkaisuja, joita normaali ihminen päästää
suustaan kiivastuksissaan ja ollessaan pahasti tolaltaan.
Primitiivimenetelmien
puolustajat kannattavat veristä kostoa rikollisille, äärimmilleen vietynä silpomista,
ellei kuolemantuomio ehdi armahtaa sitä ennen. Ja nyt he sitten ovat
äänestäneet Amerikoissa piruuttaan tai ymmärtämättömyyttään - rabulistin
maailman vaarallisimpaan virkaan. Ja tässä onkin asian pointti, ratkaisu ja
ydin: ei vahingollisia johtajia olisikaan - ellei äänestäjä niitä valtaan
nostaisi. Vanhastaan tiedämme, ettei vastuu ole hullun, vaan hullun kuljettajien.
Oikopäätä onneen -ajattelijat ovat
keksineet ratkaisun jopa pakolaisten hätään ja tuskaan: ajetaan kaikki maasta
pois! Ratkaisu on samanlainen kuin jos järkensä menettänyt lääkäri ryntäisi
odotushuoneeseen, häätäisi potilaat ulos ja huutaisi, että jo lähti kuppa
Töölöstä!
Primitiivi-ideologit ylpeilevät myös reippaalla
kansanomaisuudellaan. Heidän kansanomaisuutensa, eli köyhän ja nurkkakuntaisen
ajattelun synnyttämä meteli, on kuitenkin tyhjien tynnyrien ääntä ja poliittinen
muunnos sanoisinko pieruhuumorista: mitä muikeammin pärähtää, sitä paremmat
naurut. On selvää, että tällaisella moukkakulttuurilla ei ole mitään tekemistä
aitosyntyisen, hengeltään rikkaan kansanomaisuuden kanssa.
Vaikka tervehenkinen
kansanomaisuus on sekin epätäydellisten ihmisten elonkehää, joskus katkeruuden sävyttämää,
se on aina elänyt järjen rajoissa pitäen samalla sorretun kansan puolta. Siihen
on kuulunut olennaisesti niin sanottu kiistämisen
kulttuuri, jonka piirissä yhteiskunnallisesti huonompiosainen kansanosa on
vaalinut vahvaa itsetuntoaan suhteessa eliittiin, itsekkäisiin herroihin ja heidän
kotkotuksiinsa. Kiistämisen kulttuurin avulla on huojennettu kovan elämän,
herrojenpelon ja luokkavitutuksen raskauttamaa mieltä.
Kiistämisen kulttuuri on ollut myös kansan omaa undergroundia, joka on kaukana
primitiivimoukkien mölinästä. Kiistämisen kulttuuriin kuuluvat kansanihmisten
satiiriset, monesti mustaa huumoria sisältävät slogaanit sekä puheenvuorot, jotka ovat stand upin esiasteita, säenikkarien
pilkkalaulut, herrojen ylivaltaa nolaavat kansankaskut ja ikioma
sananparsiperinne eli vastasananlaskut.
Nämä palkollisväestön vastasananlaskut ovat olleet vähän tutkittuja, koska juuri
hallitseva luokka on istunut kansanrunouden tutkijanpulpetissa ja ollut
taipuvainen opettamaan vain ”kasvattavia” sananparsia koululaitoksen pulpetteihin
istutetuille.
Olkoon aiheesta esimerkkinä
vaikka omistavan luokan ihanteita
esittelevä virallinen viisaus "Työ on miehen kunnia" ja
verrattakoon sitä kansan omaan vastasananlaskuun, joka kuuluu seuraavasti: "Kyllä
sitä köyhänä pysyy vähemmälläkin työnteolla."
Kun nykyään kotimainen ja maailmanlaajuinen fundamentalismi, yksisilmäinen
primitiiviajattelu, on saanut masentavan paljon jalansijaa, on lohdullista
muistaa, että toivoa on aina pidetty yllä huumorin ja muun yhteisyyttä rakentavan luovuuden avulla.
Sillä voimalla on sodittu yksioikoisuutta, alistamista ja tyhmyyttä vastaan. Ja
sitähän ei totinen torvensoittaja kestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti