Kerettiläinen tv-katsoja: ONKO GAME OF THRONES SITTENKIN VAIN TYLSÄ SARJA?

Tunnustan, että olen yrittänyt - mutta en saa iloani Game of Thronesista.

"Kaikkien aikojen tv-sarjan" komeat puitteet ovat periaatteellisella tavalla kuin vanhoissa historiallisissa jenkkileffoissa, joissa kalliita lavastuksia piti hyödyntää mahdollisimman pitkään ja joissa henkilöt jaarittelivat loputtomasti saman rekvisiitan keskellä.

Entä kerronta. Eikö teistä koskaan tunnu siltä, että Game of Thronesin draamallinen tarinointi on laimeaa ja ohjaus junnaavaa? Ja käänteet usein arvattavissa.

Sarjan kuuluisa "raakuus" ei liioin virkistä kerrontaa; myöskään se ei juuri säväytä, että keskeisiä henkilöitä kuolee kesken sarjan. Joku voisi pitää sitä epätoivoisena tapana lisätä mielenkiintoa. Oikeastaan niin sanotussa seikkailuajassa liikkuvassa tarinassa kuuluisi pitää kiinni keskeisestä periaatteesta: pitää olla sankari eikä sankaria tapeta. Mitä siitä olisi tullut, jos Tarzan olisi kesken äääelokuvan mennyt liaaninsa kanssa pää edellä kivikkoon?

Joku tylsimys voisi sanoa, ettei Game of Thronesin henkilöhahmoissa ole muuta kuin vikoja. Näyttelijätyö onkin aika teatraalista. Esitettävä henkilö ei tule esiin näyttelijästä intiimillä tavalla ja näyttelijät huseeraavat kuin suurellakin lavalla, mikä on kaukana elokuvailmaisun ihanteista. Henkilöohjaus on kauttaaltaan keskinkertaista eikä yksikään näyttelijä nouse jännitteellään kinnostavaksi. Alkupuolella ovat kai keskeishenkilöitä Sean Beanin esittämä Stark ja se vaalea pikkunainen. Halvaantuneen pikkupojan veljestä ei saa otetta ollenkaan.

Sarjan tekijöiden tarkoituksena kai on, että tarina vilisee karismaattisia henkilöitä. Vikana on vain se, ettei yhtään karismaattista henkilöä ole. Stark on väsähtäneen oloinen, huononterveeltä vaikuttava entinen soturi, kuningas löysä vellihousu, jonka mahakaan ei naurata niin kuin on tarkoitus. Isä Mitrokin esittäisi häntä pelottavammin. Myös kuninkaan alkoholismi jää pelkän viinin lutkuttelun asteelle eikä se nouse traagiseksi motiiviksi. Samoin "pelottava" sisäpiirihuumori kuninkaan ja esimerkiksi Starkin välillä on tylsää.

Vaalean tytön naimamiehen, sen korstomaisen villi-ihmisen, joka ratsastaa kuin vähäjärkinen säässä kuin säässä palkeet ja olkavarret hassusti pullistellen, kuuluisi edustaa erityistä myyttistä voimaa, mutta kaikki jää silmien "mystiseksi" siristelyksi.

Kuulemma Game of the Thrones paranee aikaa myöten. Kiirettä pitää. Olen nimittäin katsonut vasta puoli tusinaa jaksoa eikä HBO:n ilmaiskuukausi loputtomiin kestä.