Kannanotto on rohkeuden merkki.
Vastenmielisen totuuden esittäminen on sananvapauden merkki.
Vaan enpä tiedä...
Missä esitetään enemmän mielipiteitä kuin juopporingissä, jossa kaikki puhuvat eikä kukaan kuuntele? Eikä tavallisen ihmisen paasaus niin paljon poikkea juoppojen jorinasta. Ihmiset rakastavat tottumuksiaan, ennakkoluulojaan, tyhmyyksiään ja mielipiteitään. Muuan Clint Eastwoodin elokuvahahmo toteaa, että mielipide on kuin peräreikä: jokaisella on jonkinlainen.
Mielipiteiden sekamelskasta kasvavat sitten ryhdikkäät periaatteet ja ideologiat, joilla ahdistetaan jälkeläisiä ja joiden seurauksia selvitellään käräjätuvissa ja sotatantereilla.
Mielipiteet ja periaatteet kuuluvat siis niihin ihmiskunnan moninaisiin vapauksiin, joiden pitäisi olla luvanvaraisia. Sananvapaus kun sopii vain yksilöillle, jotka osaavat dialogia. Eli jotka käyttävät puhumiseen vain viidesosan siitä ajasta, minkä kuuntelevat. Suurta osaa ihmisistä vaivaa sellainen itsekeskeisyys, että he suorastaan riemastuvat päästessään väittelemään eivät siksi että oppisivat jotakin - vaan siksi että saisivat teilata puhekumppaninsa.
Oma lukunsa ovat vastaansanojat, joille ei oikein päivää uskalla sanoa. Tähän joukkoon kuuluvat myös valistajat, joiden kanssa niin ikään on oltava kieli keskellä suuta. He pitävät vähästäkin merkistä luennon. Sanopa tällaiselle, että sinulla on vähän nuhaa, niin kohta kävelet yrttikaupasta ryytipussi kourassa.
Eikä riitä että päälle käydään vain yksityiselämässä, vaan sananvapaudesta nauttivia on myös mediamaailmassa. Surullisimmat tapaukset ovat huonosti käyttäytyviä ja henkilöön käyviä töykimyksiä. Ja he oikeuttavat tekonsa sillä, että ovat älykkäitä. (Ovathan sarjamurhaajatkin.) Lisäksi he muistuttavat, että totuus on vastenmielinen; tällä he yrittävät peittää sen, että itse ovat vastenmielisiä.
Vaikka paljastun nyt itse vastenmieliseksi, nimeän kolme julkisuuden henkilöä, jotka ovat tylyjä sydämensä kyllyydestä. Jääköön Mattiesko Hytönen pelkän maininnan varaan, sillä hän on tainnut jo laskea levolle herjaajan työstään, mutta Jyrki Lehtola se jatkaa ja tuo Kaarina Hazard. Lehtolan kutsumus ei tarvitse muuta esimerkkiä kuin sen, mitä hän sanoo toimittamassaan Miehen kirjassa: "Se että Mikko Alataloa on pilkattu jo liikaa, ei ole riittävä syy olla pilkkaamatta Mikko Alataloa lisää." - Eli inho oikeuttaa ja vitsikkyys pyhittää kaikki keinot.
Julkisuudessa jo puhki jauhetussa Image-lehden tekstissä Kaarina Hazard analysoi television The Office -sarjaa. Formaatin suomiversioon on kuulemma valittu esittämään mänttipäistä konttoripäällikköä Sami Hedberg. Huulipunaansa maiskauttaen Hazard reagoi sukkelasti: "Hedberg on se vaaraton, pullea poika, ylikasvanut pikkuveli, joka häissä sahtipäissään lyö reisiinsä ja hokee Otetaans taas! ja jota ei kenenkään tarvitse pelätä eikä haluta."
Tarkoittaako Hazard oikein nimitellä Hedbergiä vai onko "pullea ja haluja herättämätön poika" arvio vain Hedbergin tulevasta roolihahmosta, jonka laatua Hazard ennakoi, ennen kuin koko ohjelmaa on päästy tekemään? Juuri tästä lienee riidelty julkisuudessakin. Vaan miksi osaavana stilistinä tunnettu Hazard ei ole valinnut nöyrästi sellaista ilmaisutapaa, josta ei olisi tullut ilmeisiä väärinymmärryksiä eikä yleisö tai itse Hedberg olisi pahoittanut mieltään? Vai onko Hazard ymmärtänyt nöyryyden hyveen täysin väärin? Tosin Hedberg tuskin on asiasta itse pultannut - tai miessuku laajemminkaan menettänyt toivorikkauttaan, vaikka Hazard yrittää kiteyttää kaiken tyhmyyden rumaan sanaan "jätkäkööri". Mieskirjoittaja tuskin alentuisi sellaiseen trumpismiin kuin "naislauma" tai muuta sellaista. Koska ei kuulu sivistykseen.
Ikävien leimojen sijasta Hazard olisi voinut luonnehtia Hedbergiä sanomalla vain, ettei Hedbergin hahmo oikein sovi epämiellyttävän konttoriesimiehen rooliin. Hazard kyllä tietää kirjoittajan ensimmäisen ohjeen, ettei pidä selittää kaikkea puhki vaan on luotettava lukijan ymmärrykseen. Eli tässä tapauksessa Hazard voisi luottaa siihen, että lukija kyllä osaa palauttaa mieleensä Hedbergin joviaalin hahmon.
Mutta onko niin, että Hazard ja hänen sukulaissielunsa ovat vain niin hurmaantuneita skribentin taidostaan, että sananvapauden varjolla alentuvat kirjalliseen kiusaamiseen ja väkivaltaan. Jos näin on, vanha kansa puhuisi haista paska -ihmisistä ja nykyihminen silkasta vittumaisuudesta.
Niin, ja palatakseni puheena olleeseen TV-sarjaan. Mikä se Office taas olikaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti